Avaruuden kaartuminen

pohjan.naula

Aika avaruus kaareutuu arvioivat tiedemiehet.
Jos otamme avaruudessa kiintopisteeksi Pohjantähden niin paljonko tällä matkalla tiedemiehet uskovat avaruuden olevan kaarella?
Kaareutuuko avaruus Pohjantähteen nähden myötä vai vastapäivään?

43

671

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • LaakeaAvaruus

      Massat kaareuttavat avaruutta, mutta suuressa mittakaavassa avaruus on laakea, eli omega on mittaustarkkuudella 0.

      • hypoteesitietoa-taas

        Eli höpö höpö hommaa koko kaareutuminen. Oikea termi olisi että pituus-leveys koordinaatit mutkittelevat massakeskittymien gravitaation vuoksi avaruudessa.


      • tulipa_mieleen
        hypoteesitietoa-taas kirjoitti:

        Eli höpö höpö hommaa koko kaareutuminen. Oikea termi olisi että pituus-leveys koordinaatit mutkittelevat massakeskittymien gravitaation vuoksi avaruudessa.

        Mitataanko etäisyydet esim. muihin tähtiin ja galakseihin sitten sen kaareutumisen mukaan?

        Etäisyyshän on kai sitten paljon suurempi kun otetaan huomioon ne kaikki koordinaatiston kaareutumiset kaikkien taivaankappaleiden suhteen kuin että jos etäisyys olisi kaareutumaton eli suora jana.


      • hgjhghgjgjh
        tulipa_mieleen kirjoitti:

        Mitataanko etäisyydet esim. muihin tähtiin ja galakseihin sitten sen kaareutumisen mukaan?

        Etäisyyshän on kai sitten paljon suurempi kun otetaan huomioon ne kaikki koordinaatiston kaareutumiset kaikkien taivaankappaleiden suhteen kuin että jos etäisyys olisi kaareutumaton eli suora jana.

        Avaruudessa on massoja niin harvassa, ettei niillä ole paljoakaan vaikutusta. Galaksin muodostaessa gravitaatiolinssin, taipuminen on havaittavissa, mutta matkoihin sen vaikutus on mitätön.


      • tulipa_mieleen
        hgjhghgjgjh kirjoitti:

        Avaruudessa on massoja niin harvassa, ettei niillä ole paljoakaan vaikutusta. Galaksin muodostaessa gravitaatiolinssin, taipuminen on havaittavissa, mutta matkoihin sen vaikutus on mitätön.

        Löysin itsekin:

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Parallaksi

        Tuo parallaksi toimii vain korkeintaan muutaman sata valovuoden etäisyyksillä ja sitä kauempana olevien tähtien etäisyys pitää sitten yrittää mitata muilla keinoin kuin parallaksin kolmiomittauksella (joka keksittiin jo 1600-luvulla).

        Pitkillä etäisyyksillä käytetään ilmeisesti sitten tässä linkissä mainittuja vaihtoehtoja:

        http://www.ast.cam.ac.uk/~mjp/

        Einsteinin kaareutuvan avaruuden koordinaatistoa ei siis käytetä tähtitieteessä etäisyyksien mittauksissa.

        "taipuminen on havaittavissa, mutta matkoihin sen vaikutus on mitätön."

        Paitsi jos mittaajan ja mittauskohteen väliin sattuu sopivasti esim. musta aukko. Tähtitiede ei siis ole oikeastaan johdonmukaisesti täysin relativistinen eikä etäisyyksiä pystytä kovin tarkasti laskemaan jos kohde on hyvin kaukana. (>100 valovuotta)


      • tulipa_mieleen kirjoitti:

        Löysin itsekin:

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Parallaksi

        Tuo parallaksi toimii vain korkeintaan muutaman sata valovuoden etäisyyksillä ja sitä kauempana olevien tähtien etäisyys pitää sitten yrittää mitata muilla keinoin kuin parallaksin kolmiomittauksella (joka keksittiin jo 1600-luvulla).

        Pitkillä etäisyyksillä käytetään ilmeisesti sitten tässä linkissä mainittuja vaihtoehtoja:

        http://www.ast.cam.ac.uk/~mjp/

        Einsteinin kaareutuvan avaruuden koordinaatistoa ei siis käytetä tähtitieteessä etäisyyksien mittauksissa.

        "taipuminen on havaittavissa, mutta matkoihin sen vaikutus on mitätön."

        Paitsi jos mittaajan ja mittauskohteen väliin sattuu sopivasti esim. musta aukko. Tähtitiede ei siis ole oikeastaan johdonmukaisesti täysin relativistinen eikä etäisyyksiä pystytä kovin tarkasti laskemaan jos kohde on hyvin kaukana. (>100 valovuotta)

        Hipparcos - satelliitilla mittailtiin tähtien etäisyyksiä ja nopeuksia noin 300 parsecin päähän asti. Kun yksi parsec on noin 3.26 valovuotta niin satelliittidatan perusteella tähtien etäisyyksiä päästiin katselemaan luokkaa 1000 eli tuhannen valovuoden etäisyydelle asti. Vuonna 2013 laukaistu Gaia - satelliitti mittaa paraikaa ja sen mittaustarkkuus on satakertainen Hipparcoseen verrattuna. Mittausetäisyydet ovat vastaavasti suurempia. Tuolla on tarkoitus saada etäisyystieto noin 1% kaikista Linnunradan galaksin tähdistä.

        Mittausten kannalta oli tietty hankalaa se, että tähdet eivät pysy paikallaan. Niillä on yleensä nopeutta johonkin suuntaan ja kaksoistähdillä lisäksi kiertoliike toistensa ympäri. Siksi dataa jouduttiin keräämään kauan.


      • ExB kirjoitti:

        Hipparcos - satelliitilla mittailtiin tähtien etäisyyksiä ja nopeuksia noin 300 parsecin päähän asti. Kun yksi parsec on noin 3.26 valovuotta niin satelliittidatan perusteella tähtien etäisyyksiä päästiin katselemaan luokkaa 1000 eli tuhannen valovuoden etäisyydelle asti. Vuonna 2013 laukaistu Gaia - satelliitti mittaa paraikaa ja sen mittaustarkkuus on satakertainen Hipparcoseen verrattuna. Mittausetäisyydet ovat vastaavasti suurempia. Tuolla on tarkoitus saada etäisyystieto noin 1% kaikista Linnunradan galaksin tähdistä.

        Mittausten kannalta oli tietty hankalaa se, että tähdet eivät pysy paikallaan. Niillä on yleensä nopeutta johonkin suuntaan ja kaksoistähdillä lisäksi kiertoliike toistensa ympäri. Siksi dataa jouduttiin keräämään kauan.

        Sekä Hipparcos että Gaia siis mittaavat tähtien etäisyyksiä parallaksiin perustuen.


      • Ohman
        tulipa_mieleen kirjoitti:

        Löysin itsekin:

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Parallaksi

        Tuo parallaksi toimii vain korkeintaan muutaman sata valovuoden etäisyyksillä ja sitä kauempana olevien tähtien etäisyys pitää sitten yrittää mitata muilla keinoin kuin parallaksin kolmiomittauksella (joka keksittiin jo 1600-luvulla).

        Pitkillä etäisyyksillä käytetään ilmeisesti sitten tässä linkissä mainittuja vaihtoehtoja:

        http://www.ast.cam.ac.uk/~mjp/

        Einsteinin kaareutuvan avaruuden koordinaatistoa ei siis käytetä tähtitieteessä etäisyyksien mittauksissa.

        "taipuminen on havaittavissa, mutta matkoihin sen vaikutus on mitätön."

        Paitsi jos mittaajan ja mittauskohteen väliin sattuu sopivasti esim. musta aukko. Tähtitiede ei siis ole oikeastaan johdonmukaisesti täysin relativistinen eikä etäisyyksiä pystytä kovin tarkasti laskemaan jos kohde on hyvin kaukana. (>100 valovuotta)

        Gaia- satelliittii pystyy mittaaman parallakseja virheen ollessa suuruusluokkaa 10 mikrokaarisekuntia.

        Jotta pystyttäisiin mittaamaan etäisyys galaksiin joka on 100 megaparsekin päässä' käytttäen maapallon radan halkaisijaa perusviivana olisi pystyttävä mittaustarkkuuten jossa mittausvirhe olisi 0,01 mikrokaarisekuntia eikä tähän nykytekniikalla pystytä.

        Suurien etäisyyksien arvioiunnissa käytetään muita keinoja. Näitä ovat esim.

        standardikynttilä:

        - RR-Lyrae-tähdet (noin miljoonan valovuoden päähän

        - kefeidit (noin 10 miljoonaa valovuotta)

        tunnetun kokoiset ja valovoimaiset pallomaiset tähtisikermät (globular clusters) (30 miljoonaa valovuotta)

        Tyypin I a - supernovat (100 miljoonaa vaovuotta)

        Tully-Fisher-relaatio (300 miljoonaa valovuotta)

        Pidemmillä matkoilla arviot perustuvat esim. seuraaviin:

        Luminosity distance

        Apparent-size distance

        Kun näiden avulla arvioidaan todellista geometrista etäisyyttä on pitkillä matkoilla käytettävä jotain tiettyä kosmologian mallia jonka mukaan etäisyys lasketaan. "Einsteinin kaareutuvan avaruuden koordinaatistoa" siis täytyy käyttää, nämä etäisyydet riippuvat käytettävästä geometriasta.

        Kaiken kaikkiaan tämä "cosmic distance-laddet" on monitahoinen asia ja jos joku haluaa siihen todella tutustua niin kirjallisuutta kyllä löytyy.

        Ohman



        -


      • Ohman
        Ohman kirjoitti:

        Gaia- satelliittii pystyy mittaaman parallakseja virheen ollessa suuruusluokkaa 10 mikrokaarisekuntia.

        Jotta pystyttäisiin mittaamaan etäisyys galaksiin joka on 100 megaparsekin päässä' käytttäen maapallon radan halkaisijaa perusviivana olisi pystyttävä mittaustarkkuuten jossa mittausvirhe olisi 0,01 mikrokaarisekuntia eikä tähän nykytekniikalla pystytä.

        Suurien etäisyyksien arvioiunnissa käytetään muita keinoja. Näitä ovat esim.

        standardikynttilä:

        - RR-Lyrae-tähdet (noin miljoonan valovuoden päähän

        - kefeidit (noin 10 miljoonaa valovuotta)

        tunnetun kokoiset ja valovoimaiset pallomaiset tähtisikermät (globular clusters) (30 miljoonaa valovuotta)

        Tyypin I a - supernovat (100 miljoonaa vaovuotta)

        Tully-Fisher-relaatio (300 miljoonaa valovuotta)

        Pidemmillä matkoilla arviot perustuvat esim. seuraaviin:

        Luminosity distance

        Apparent-size distance

        Kun näiden avulla arvioidaan todellista geometrista etäisyyttä on pitkillä matkoilla käytettävä jotain tiettyä kosmologian mallia jonka mukaan etäisyys lasketaan. "Einsteinin kaareutuvan avaruuden koordinaatistoa" siis täytyy käyttää, nämä etäisyydet riippuvat käytettävästä geometriasta.

        Kaiken kaikkiaan tämä "cosmic distance-laddet" on monitahoinen asia ja jos joku haluaa siihen todella tutustua niin kirjallisuutta kyllä löytyy.

        Ohman



        -

        laddet p.o. ladder


    • hähähähähähäääää

      hah hah, pojat kertoilevat satuja toisilleen; mistään ei ole mitään näyttöä eikä todisteita.

      • Sat_sapienti

        Sulta se sitten löytyy asiantunteva kommentti joka asiaan.


    • Aloittaja kysyy paljonko avaruus on kaarella matkalla Pohjantähteen. α Ursae Minoris on meistä 433 valovuoden päässä eli hyvin lähellä eikä välissä ole yhtään gravitaatiolinssiä. Mikään tunnetuista lähellä olevista neutronitähdistä ei ole tuon reitin varrella kaareuttamassa avaruutta. Lyhyt vastaus on että tuolla matkalla ei näy kaareutumista havaittavasti.

      Vertailun vuoksi: Aurinko kaareuttaa avaruutta niin "paljon", että sen pintaa hipova valonsäde muuttaa yleisen suhteellisuusteorian perusteella suuntaansa 1.75 kaarisekuntia. Klassisen mekaniikan perusteella laskettuna samaisen valonsäteen kulkusuunnan muutos on vain 0.87 kaarisekuntia. Yksi kaarisekunti on asteen 3600:s osa.

      Avaruuden kaareutuminen ja yleisen suhteellisuusteorian toimivuus testattiin mittaamalla Auringon takana olevien tähtien suuntien muutosta auringonpimennyksen aikana vuonna 1918. Testin tulos oli se, että Einsteinin suhteellisuusteoria ennusti tähtien näennäisen suunnan muutokset oikein.

      Sittemmin on nähty gravitaatiolinssejä, joissa avaruuden kaareutuminen saa saman kaukana olevan kohteen näkymään useampana suurennettuna kuvana. Kun kohteista tulevissa valonsäteissä näkyy sama kirkkauden vaihtelu mutta kuukauden aikaero vaihtelussa niin asia on aika selvä. Einsteinin risti, Einsteinin rengas.

      • Suhtiksen testauksesta julkaistiin paperi, joka löytyy täältä:

        h t t p : / / w . a s t r o . b e r k e l e y . e d u / ~ k a l a s / l a b s / d o c u m e n t s / d y s o n 1 9 2 0 . p d f
        Tuo on siis kopio alkuperäisestä.


      • ExB kirjoitti:

        Suhtiksen testauksesta julkaistiin paperi, joka löytyy täältä:

        h t t p : / / w . a s t r o . b e r k e l e y . e d u / ~ k a l a s / l a b s / d o c u m e n t s / d y s o n 1 9 2 0 . p d f
        Tuo on siis kopio alkuperäisestä.

        Samainen paperi löytyy lyhytlinkkinä osoitteesta https://urly.fi/NAm jota kautta saa siis tuon edellä mainitun rikotun osoitteen toimimaan.


      • ExB kirjoitti:

        Samainen paperi löytyy lyhytlinkkinä osoitteesta https://urly.fi/NAm jota kautta saa siis tuon edellä mainitun rikotun osoitteen toimimaan.

        Kyseisen julkaisun löytää helposti myös googlaamalla. Hakusanaksi ensimmäisen tekijän nimi ja vuosiluvulla eli dyson 1920


      • pohjan.naula
        ExB kirjoitti:

        Kyseisen julkaisun löytää helposti myös googlaamalla. Hakusanaksi ensimmäisen tekijän nimi ja vuosiluvulla eli dyson 1920

        Näinhän sitä Einsteinin kaarevuutta ymmärretään, mutta aikuisten oikeasti, eikö tässä "kaareutumisessa" ole pelkästään kysymys valon virheellisestä taittumisesta avaruuden suhteellisen harvinaisissa gravitaatiolinsseissä, painovoimakentissä jos ne sattuvat olemaan tutkittavan kohteen kohdalla. Näkyvä avaruus on ja pysyy suorana maailmankaikkeuden tapahtumahorisonttiin asti ilman näitä häiriötekijöitä.

        Emmehän me me väärin taittavan linssin vuoksi väitä että ilmakehä on mutkalla!


      • pohjan.naula kirjoitti:

        Näinhän sitä Einsteinin kaarevuutta ymmärretään, mutta aikuisten oikeasti, eikö tässä "kaareutumisessa" ole pelkästään kysymys valon virheellisestä taittumisesta avaruuden suhteellisen harvinaisissa gravitaatiolinsseissä, painovoimakentissä jos ne sattuvat olemaan tutkittavan kohteen kohdalla. Näkyvä avaruus on ja pysyy suorana maailmankaikkeuden tapahtumahorisonttiin asti ilman näitä häiriötekijöitä.

        Emmehän me me väärin taittavan linssin vuoksi väitä että ilmakehä on mutkalla!

        Kyllä kysymyksessä on nimenomaan avaruuden kaareutuminen. Valonsäde kulkee tyhjiössä aina suoraan ja tässä tapauksessa tuo suora reitti on Auringon pintaa hipovalla reitillä selvästi erilainen kuin kauempana Auringosta. Kun tähtien näennäinen asema toisiinsa nähden muuttuu Auringon sijainnin mukaan niin se johtuu Auringon gravitaatiokentän aiheuttamasta avaruuden kaareutumisesta.

        Jopa Newtonin klassinen mekaniikka ennustaa, että valo taipuu liikkuessaan Auringon ohitse. Newtonin ennuste vain on väärä, sillä siinä ei avaruuden kaareutumista huomioida.

        Ei fysiikassa ole olemassa "virheellisiä" ilmiöitä. Jos joku teoria ennustaa ilmiöt väärin niin vikaa on teoriassa, ei maailmankaikkeudessa. Avaruus on täynnä gravitaatiolinssien aiheuttamaa valon taipumista, vaikka se lyhyillä eitäisyyksillä ei juurikaan näy muuta kuin erityisesti mitattaessa (mainittu Dysonin julkaisu vuodelta 1920, joka siis nosti yleisen suhteellisuusteorian julkisuuteen).


      • ExB kirjoitti:

        Kyllä kysymyksessä on nimenomaan avaruuden kaareutuminen. Valonsäde kulkee tyhjiössä aina suoraan ja tässä tapauksessa tuo suora reitti on Auringon pintaa hipovalla reitillä selvästi erilainen kuin kauempana Auringosta. Kun tähtien näennäinen asema toisiinsa nähden muuttuu Auringon sijainnin mukaan niin se johtuu Auringon gravitaatiokentän aiheuttamasta avaruuden kaareutumisesta.

        Jopa Newtonin klassinen mekaniikka ennustaa, että valo taipuu liikkuessaan Auringon ohitse. Newtonin ennuste vain on väärä, sillä siinä ei avaruuden kaareutumista huomioida.

        Ei fysiikassa ole olemassa "virheellisiä" ilmiöitä. Jos joku teoria ennustaa ilmiöt väärin niin vikaa on teoriassa, ei maailmankaikkeudessa. Avaruus on täynnä gravitaatiolinssien aiheuttamaa valon taipumista, vaikka se lyhyillä eitäisyyksillä ei juurikaan näy muuta kuin erityisesti mitattaessa (mainittu Dysonin julkaisu vuodelta 1920, joka siis nosti yleisen suhteellisuusteorian julkisuuteen).

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Gravitaatiolinssi

        Tuon sivun englanninkielisessä versiossa on paljon tietoa gravitaatiolinsseistä. Sivun alareunassa on linkkejä useampaan valokuvaan, joissa näkyy gravitaatiolinssien aiheuttamia vääristymiä kaukaisten kohteiden kuvissa.

        Hakusanaksi googleen Einsteinin rengas.


      • tulipa_mieleen
        ExB kirjoitti:

        Kyllä kysymyksessä on nimenomaan avaruuden kaareutuminen. Valonsäde kulkee tyhjiössä aina suoraan ja tässä tapauksessa tuo suora reitti on Auringon pintaa hipovalla reitillä selvästi erilainen kuin kauempana Auringosta. Kun tähtien näennäinen asema toisiinsa nähden muuttuu Auringon sijainnin mukaan niin se johtuu Auringon gravitaatiokentän aiheuttamasta avaruuden kaareutumisesta.

        Jopa Newtonin klassinen mekaniikka ennustaa, että valo taipuu liikkuessaan Auringon ohitse. Newtonin ennuste vain on väärä, sillä siinä ei avaruuden kaareutumista huomioida.

        Ei fysiikassa ole olemassa "virheellisiä" ilmiöitä. Jos joku teoria ennustaa ilmiöt väärin niin vikaa on teoriassa, ei maailmankaikkeudessa. Avaruus on täynnä gravitaatiolinssien aiheuttamaa valon taipumista, vaikka se lyhyillä eitäisyyksillä ei juurikaan näy muuta kuin erityisesti mitattaessa (mainittu Dysonin julkaisu vuodelta 1920, joka siis nosti yleisen suhteellisuusteorian julkisuuteen).

        "Valonsäde kulkee tyhjiössä aina suoraan ja tässä tapauksessa tuo suora reitti on Auringon pintaa hipovalla reitillä selvästi erilainen kuin kauempana Auringosta."

        Kai se auringon gravitaation voima ulottuu kauemmaksi kuin Auringon pintaa hipoen. Pyöriihän ne planeetatkin Auringon ympäri. Ei kai aitoa kaikesta gravitaatiovaikutuksesta vapaata tyhjiötä ole kuin ehkä hyvin kaukana kaikista galakseista.


      • pohjan.naula
        ExB kirjoitti:

        Kyllä kysymyksessä on nimenomaan avaruuden kaareutuminen. Valonsäde kulkee tyhjiössä aina suoraan ja tässä tapauksessa tuo suora reitti on Auringon pintaa hipovalla reitillä selvästi erilainen kuin kauempana Auringosta. Kun tähtien näennäinen asema toisiinsa nähden muuttuu Auringon sijainnin mukaan niin se johtuu Auringon gravitaatiokentän aiheuttamasta avaruuden kaareutumisesta.

        Jopa Newtonin klassinen mekaniikka ennustaa, että valo taipuu liikkuessaan Auringon ohitse. Newtonin ennuste vain on väärä, sillä siinä ei avaruuden kaareutumista huomioida.

        Ei fysiikassa ole olemassa "virheellisiä" ilmiöitä. Jos joku teoria ennustaa ilmiöt väärin niin vikaa on teoriassa, ei maailmankaikkeudessa. Avaruus on täynnä gravitaatiolinssien aiheuttamaa valon taipumista, vaikka se lyhyillä eitäisyyksillä ei juurikaan näy muuta kuin erityisesti mitattaessa (mainittu Dysonin julkaisu vuodelta 1920, joka siis nosti yleisen suhteellisuusteorian julkisuuteen).

        Valonsäde kulkee tyhjiössä suoraan mutta onko gravitaatiokenttä tyhjiö ensinnäkään?
        Toisaalta avaruus on äärimmäisen harvaa ainesta jossa yhtä kaukana olevat silmämääräisesti vierekkäiset tähdet voivat olla miljoonien valovuosien päässä toisistaan>> gravitaatiolinssit ovat harvinaisia sattumia, edelleen.


      • pohjan.naula kirjoitti:

        Valonsäde kulkee tyhjiössä suoraan mutta onko gravitaatiokenttä tyhjiö ensinnäkään?
        Toisaalta avaruus on äärimmäisen harvaa ainesta jossa yhtä kaukana olevat silmämääräisesti vierekkäiset tähdet voivat olla miljoonien valovuosien päässä toisistaan>> gravitaatiolinssit ovat harvinaisia sattumia, edelleen.

        Tyhjiö on edelleen tyhjiötä vaikka siinä vaikuttaakin gravitaatiokenttä. Tuo gravitaatio havaitaan vain avaruuden kaareutumisena. Kukaan ei vielä ole nähnyt gravitonia.

        Jokainen galaksi toimii gravitaatiolinssinä, jos sitä katsoo riittävän kaukaa ja sellaisesta suunnasta, että joku vielä paljon kauempana sijaitseva kirkas kohde jää galaksin taakse. Me katselemme galakseja tästä yhdestä suunnasta jolloin näemme gravitaatiolinsseinä ne galaksit, joiden katselusuunnassa sattuu olemaan kirkas kohde linssin takana.

        Havaittavissa olevassa maailmankaikkeudessa on Hubblen viimeisimpien havaintojen (lokakuu 2016) mukaan aiempaan arvioon nähden vähintään kymmenkertainen määrä galakseja eli noin 2000 miljardia kappaletta. Minusta 2000000000000 kpl gravitaatiolinssiä ei ole "harvinainen sattuma" vaan tavallinen ilmiö. Tuossa luvussa on siis vain galaksien aiheuttamat linssi-ilmiöt eikä ollenkaan yksittäisten pienempien kohteiden kuten neutronitähtien aiheuttamaa mikrolinssi - ilmiötä.


      • tulipa_mieleen kirjoitti:

        "Valonsäde kulkee tyhjiössä aina suoraan ja tässä tapauksessa tuo suora reitti on Auringon pintaa hipovalla reitillä selvästi erilainen kuin kauempana Auringosta."

        Kai se auringon gravitaation voima ulottuu kauemmaksi kuin Auringon pintaa hipoen. Pyöriihän ne planeetatkin Auringon ympäri. Ei kai aitoa kaikesta gravitaatiovaikutuksesta vapaata tyhjiötä ole kuin ehkä hyvin kaukana kaikista galakseista.

        Dysonin vuonna 1920 julkaisemassa paperissa käsiteltiin tuota. Avaruuden kaareutumisesta aiheutuva tähtien näennäisen suunnan muuttuminen riippuu gravitaatiokentän muutosnopeudesta. Muutosnopeus on sitä suurempi mitä lähempänä ollaan tähden ulkokerrosta ja on karkeasti arvioiden kääntäen verrannollinen etäisuuteen tähden keskipisteestä.

        Aivan reunan tuntumassa eli yhden Auringon säteen (puolet halkaisijasta) päässä tähden keskipisteestä valon suunnan muutos on 1.75 kaarisekuntia. Kahden säteen päässä Auringosta valonsäteen suunnan muutos on enää puolet tuosta ja neljän Auringon säteen päässä muutos on neljäsosa tuosta. Auringonpimennyksen aikana otetuissa valokuvissa näkyy siis sitä suurempi muutos tähtien näennäisissä paikoissa mitä lähempänä niiden suunta on Auringon keskipisteen suuntaa.

        Gravitaatiokentän aiheuttama avaruuden kaareutuminen on tietenkin voimakkainta lähellä kaareuttavaa massaa ja pienenee mitä kauemmas mennään massasta. Jos massa ei ole pistemäinen kuten galaksien tapauksesa niin laskelmat muuttuvat hankalammiksi.


      • ExB kirjoitti:

        Dysonin vuonna 1920 julkaisemassa paperissa käsiteltiin tuota. Avaruuden kaareutumisesta aiheutuva tähtien näennäisen suunnan muuttuminen riippuu gravitaatiokentän muutosnopeudesta. Muutosnopeus on sitä suurempi mitä lähempänä ollaan tähden ulkokerrosta ja on karkeasti arvioiden kääntäen verrannollinen etäisuuteen tähden keskipisteestä.

        Aivan reunan tuntumassa eli yhden Auringon säteen (puolet halkaisijasta) päässä tähden keskipisteestä valon suunnan muutos on 1.75 kaarisekuntia. Kahden säteen päässä Auringosta valonsäteen suunnan muutos on enää puolet tuosta ja neljän Auringon säteen päässä muutos on neljäsosa tuosta. Auringonpimennyksen aikana otetuissa valokuvissa näkyy siis sitä suurempi muutos tähtien näennäisissä paikoissa mitä lähempänä niiden suunta on Auringon keskipisteen suuntaa.

        Gravitaatiokentän aiheuttama avaruuden kaareutuminen on tietenkin voimakkainta lähellä kaareuttavaa massaa ja pienenee mitä kauemmas mennään massasta. Jos massa ei ole pistemäinen kuten galaksien tapauksesa niin laskelmat muuttuvat hankalammiksi.

        Tässä on johdettu kaava Auringon aiheuttaman avaruuden kaareutumisen vaikutukselle takana olevien tähtien näennäisiin suuntiin.

        h t t p : / / w w w . l a c o s m o . c o m / D e f l e c t i o n O f L i g h t / i n d e x . h t m l

        Löytyy tarkka kaava ja approksimaatio, jossa oletetaan että poikkeuttava massa on varsin pieni eli ei mikään musta aukko.


      • ExB kirjoitti:

        Tässä on johdettu kaava Auringon aiheuttaman avaruuden kaareutumisen vaikutukselle takana olevien tähtien näennäisiin suuntiin.

        h t t p : / / w w w . l a c o s m o . c o m / D e f l e c t i o n O f L i g h t / i n d e x . h t m l

        Löytyy tarkka kaava ja approksimaatio, jossa oletetaan että poikkeuttava massa on varsin pieni eli ei mikään musta aukko.

        https://urly.fi/NAR

        Tuossa siis sivusto, jossa johdetaan Auringon aiheuttaman avaruuden kaareutumiselle kaava. Linkki on sama kuin tuossa l_a_c_o_s_m_o - sivustossa.


      • pohjan.naula
        ExB kirjoitti:

        Tyhjiö on edelleen tyhjiötä vaikka siinä vaikuttaakin gravitaatiokenttä. Tuo gravitaatio havaitaan vain avaruuden kaareutumisena. Kukaan ei vielä ole nähnyt gravitonia.

        Jokainen galaksi toimii gravitaatiolinssinä, jos sitä katsoo riittävän kaukaa ja sellaisesta suunnasta, että joku vielä paljon kauempana sijaitseva kirkas kohde jää galaksin taakse. Me katselemme galakseja tästä yhdestä suunnasta jolloin näemme gravitaatiolinsseinä ne galaksit, joiden katselusuunnassa sattuu olemaan kirkas kohde linssin takana.

        Havaittavissa olevassa maailmankaikkeudessa on Hubblen viimeisimpien havaintojen (lokakuu 2016) mukaan aiempaan arvioon nähden vähintään kymmenkertainen määrä galakseja eli noin 2000 miljardia kappaletta. Minusta 2000000000000 kpl gravitaatiolinssiä ei ole "harvinainen sattuma" vaan tavallinen ilmiö. Tuossa luvussa on siis vain galaksien aiheuttamat linssi-ilmiöt eikä ollenkaan yksittäisten pienempien kohteiden kuten neutronitähtien aiheuttamaa mikrolinssi - ilmiötä.

        Väitätkö tosissasi että avaruudesta löytyy 2000 miljardia gravitaatiolinssiä ja Einsteinin ristiä?
        Siinä tapauksessa nykyisin laadituilla tähtikartoilla voi pyyhkiä per***tä ja etäisyyden mittaukset muuttuvat viitteellisiksi etäisyys arvioiksi.
        Itse asiassa näin päätellen myös elämme itsekin gravitaatiolinssin sisällä Linnunradassa.


      • hhkjhkhkhk
        pohjan.naula kirjoitti:

        Väitätkö tosissasi että avaruudesta löytyy 2000 miljardia gravitaatiolinssiä ja Einsteinin ristiä?
        Siinä tapauksessa nykyisin laadituilla tähtikartoilla voi pyyhkiä per***tä ja etäisyyden mittaukset muuttuvat viitteellisiksi etäisyys arvioiksi.
        Itse asiassa näin päätellen myös elämme itsekin gravitaatiolinssin sisällä Linnunradassa.

        Eihän tuossa sellaista väitetty. Galaksien määrä on arvioitua suurempi, mutta useamman asian pitää kolahtaa kohdalleen ennen kuin Einsteinin risti syntyy. Suuri galaksien määrä tietenkin mahdollistaa tilanteet, joissa riittävän kirkas kohde on täältä kastottuna suoraan galaksin takana osapuilleen oikealla etäisyydellä.
        Vaikka galakseja on todella paljon, niin ylivoimaisesti suurin osa avaruudesta on tyhjää tilaa.


      • hhkjhkhkhk kirjoitti:

        Eihän tuossa sellaista väitetty. Galaksien määrä on arvioitua suurempi, mutta useamman asian pitää kolahtaa kohdalleen ennen kuin Einsteinin risti syntyy. Suuri galaksien määrä tietenkin mahdollistaa tilanteet, joissa riittävän kirkas kohde on täältä kastottuna suoraan galaksin takana osapuilleen oikealla etäisyydellä.
        Vaikka galakseja on todella paljon, niin ylivoimaisesti suurin osa avaruudesta on tyhjää tilaa.

        "Eihän tuossa sellaista väitetty. Galaksien määrä on arvioitua suurempi, mutta useamman asian pitää kolahtaa kohdalleen ennen kuin Einsteinin risti syntyy. "

        Juuri näin. Jokaisen galaksin kohdalla löytyy lukemattomia suuntia, joista katselemalla se muodostaa jostakin takanaan olevasta kirkkaasta kohteesta gravitaatiolinssi - ilmiön vuoksi Einsteinin ristin tai Einsteinin renkaan. Me kuitenkin katselemme galakseja tasan yhdestä suunnasta eli täältä Maapallon lähimaastosta, joten emme näe ilmiötä kuin hyvin harvojen galaksien kohdalla. Galaksien ja kirkkaiden kohteiden julmetun suuren lukumäärän ansiosta Hubble on onnistunut kuvaamaan niin monta gravitaatiolinssi - ilmiötä.

        Pienimuotoisempia gravitaatiolinssi - ilmiöitä käytetään jatkuvasti eksoplaneettojen metsästyksessä. Hakusanat MOA OGLE tuottavat lisää tietoa asiasta.


      • ExB kirjoitti:

        "Eihän tuossa sellaista väitetty. Galaksien määrä on arvioitua suurempi, mutta useamman asian pitää kolahtaa kohdalleen ennen kuin Einsteinin risti syntyy. "

        Juuri näin. Jokaisen galaksin kohdalla löytyy lukemattomia suuntia, joista katselemalla se muodostaa jostakin takanaan olevasta kirkkaasta kohteesta gravitaatiolinssi - ilmiön vuoksi Einsteinin ristin tai Einsteinin renkaan. Me kuitenkin katselemme galakseja tasan yhdestä suunnasta eli täältä Maapallon lähimaastosta, joten emme näe ilmiötä kuin hyvin harvojen galaksien kohdalla. Galaksien ja kirkkaiden kohteiden julmetun suuren lukumäärän ansiosta Hubble on onnistunut kuvaamaan niin monta gravitaatiolinssi - ilmiötä.

        Pienimuotoisempia gravitaatiolinssi - ilmiöitä käytetään jatkuvasti eksoplaneettojen metsästyksessä. Hakusanat MOA OGLE tuottavat lisää tietoa asiasta.

        h t t p : / / h u b b l e s i t e . o r g / i m a g e s / n e w s / 1 8 - g r a v i t a t i o n a l - l e n s i n g

        Tuolla on kerätty Hubblen ottamia kuvia gravitaatiolinsseistä. Onneksi ilmiö on olemassa, sillä se toimii kuin kaukoputken linssi ja mahdollistaa muuten näkymättömiin jäävien kohteiden havaitsemisen ja tutkimisen.


      • ExB
        ExB kirjoitti:

        h t t p : / / h u b b l e s i t e . o r g / i m a g e s / n e w s / 1 8 - g r a v i t a t i o n a l - l e n s i n g

        Tuolla on kerätty Hubblen ottamia kuvia gravitaatiolinsseistä. Onneksi ilmiö on olemassa, sillä se toimii kuin kaukoputken linssi ja mahdollistaa muuten näkymättömiin jäävien kohteiden havaitsemisen ja tutkimisen.

        Hubblen gravitaatiolinssikuvien galleria on katsottavissa tästä osoitteesta https://urly.fi/NBy joka on siis tuo lainauksessa mainittu. Kategorioista löytyy paljon muutakin mielenkiintoista, joten jos et ole jo sattunut käymään tuolla niin suosittelen!


      • Ohman

        Valon kulkeminen auringon gravitaatiokentässä-

        Tämäkin asia on vähän monimutkaisempi kuin tavallisesti populaariesityksissä annetaan ymmärtää. Esim. Eddingtonin mittaustuloksissa oli systemaattisia virheitä ja selkeää Einsteinin ennustuksen vahvistusta ei niistä nykytiedon valossa voitu vetää.

        Koko asia on kuvattu aikamoisen hyvin teoksessa Clifford M. Will : Theory and experiment in gravitational physics (Revised Edition 1993, Cambridge University Press).

        Will toteaa, että kaikkien tehtyjen mittausten jälkeen voitiin noin vuonna 1960 vain sanoa, että tuo valon taipuminen oli varmasti enemmän kuin o,83 kaarisekuntia, joka on puolet Einsteinin arvosta.

        Will laskee taipuman ns. PPN-formalismilla ja sen suuruudeksi tulee

        d(theta) =( ( 1 gamma) / 2) * (eräs lauseke).

        Käytttämällä valon partikkeliteoriaa tai ekvivalenssiperiaatetta ( Soldner 1801, Einstein 1911) saadaan vain tuo osa 1/2 tuon äkeisen kaavan antamasta. Loput gamma/2 vaihtelee eri gravitaatioteorioissa ( siis gamman arvo). Tuo tekijä 1/2 on sama kaikissa ns. metrisissä gravitaatioteorioissa. YST:ssa gamma = 1. Maksimi deflektio saadaan valonsäteelle joka kulkee mahdollisimman lähellä aurinkoa (Will: grazes the Sun) ja tämän arvo on d(theta) (max) =
        1/2 (1 gamma) * 1".75.

        1/2 -osa tulee siis ekvivalenssiperiaatteesta. Tämä tulos antaa deflektion lokaalisten suorien suhteen. Mutta koska avaruus on kaareutunut auringon ympärillä (tämän määrää tuo gamma) nuo lokaalit suorat ovat taipuneita verrattuina kaukana auringosta oleviin asymptoottisiin suoriin ja tämä taipuma antaa loput gamma/2 tuohon deflektioon.

        Radioaaltointerferenssin avulla on voitu mitata myöhemmin kulmaerotuksia ja kulmien muutoksia jotka ovat niinkin pieniä kuin 3 * 10^(- 4) kaarisekuntia. Mittaamalla vahvojen kvasarien ryhmiä jotka maasta katsottuna kulkevat vuosittain auringon läheltä on voitu faasierojen avulla määrittää näiden kvasarien kulmaetäisyyksiä ja niiden varioimista maapallon liikkuessa radallaan. Näin on saatu tarkempia arvioita suureelle 1/2 (1 gamma) jonka arvo YST:ssa on 1.Will antaa taulukon jossa on useiden mittausten tuloksia vuosilta 1970 - 1975. Näiden mukaan YST pitää hyvin paikkansa.

        Auringon korona taivuttaa rasioaaltoja paljon enemmän kuin näkyvää valoa, jota Eddington aikoinaan mittasi. Will toteaa että " Advancements in dual frequency techniques have improved accuracies by allowing the coronal bending, which depends on the frequency of the wave, to be measured separately from the gravitational bending, which does not."

        Uudempiakin tuloksia ja uudempaa kirjallisuuttakin ehkä on. Referoin tässä nyt vain omasta hyllystäni löytynyttä. Vähän populaarimpi esitys on saman tekijän "Was Einstein right ? "

        Tavallaan turhaa palstalle kirjoittaa edes tällaista juttua. Jonkin ajan kuluttua tätä asiaa aletaan taas jauhaa palstalla uudessa ketjussa ilman että kirjoittajat vaivautuisivat katsomaan onko asiaa ehkä jo käsitelty. Tämä voi tapahtua jo muutaman päivän päästä. Mutta kirjoitin nyt kuitenkin, ehkäpä ohjaa edes tämän ketjun joitakin lukijoita perehtymään asiaan.

        Ohman


      • Ohman
        Ohman kirjoitti:

        Valon kulkeminen auringon gravitaatiokentässä-

        Tämäkin asia on vähän monimutkaisempi kuin tavallisesti populaariesityksissä annetaan ymmärtää. Esim. Eddingtonin mittaustuloksissa oli systemaattisia virheitä ja selkeää Einsteinin ennustuksen vahvistusta ei niistä nykytiedon valossa voitu vetää.

        Koko asia on kuvattu aikamoisen hyvin teoksessa Clifford M. Will : Theory and experiment in gravitational physics (Revised Edition 1993, Cambridge University Press).

        Will toteaa, että kaikkien tehtyjen mittausten jälkeen voitiin noin vuonna 1960 vain sanoa, että tuo valon taipuminen oli varmasti enemmän kuin o,83 kaarisekuntia, joka on puolet Einsteinin arvosta.

        Will laskee taipuman ns. PPN-formalismilla ja sen suuruudeksi tulee

        d(theta) =( ( 1 gamma) / 2) * (eräs lauseke).

        Käytttämällä valon partikkeliteoriaa tai ekvivalenssiperiaatetta ( Soldner 1801, Einstein 1911) saadaan vain tuo osa 1/2 tuon äkeisen kaavan antamasta. Loput gamma/2 vaihtelee eri gravitaatioteorioissa ( siis gamman arvo). Tuo tekijä 1/2 on sama kaikissa ns. metrisissä gravitaatioteorioissa. YST:ssa gamma = 1. Maksimi deflektio saadaan valonsäteelle joka kulkee mahdollisimman lähellä aurinkoa (Will: grazes the Sun) ja tämän arvo on d(theta) (max) =
        1/2 (1 gamma) * 1".75.

        1/2 -osa tulee siis ekvivalenssiperiaatteesta. Tämä tulos antaa deflektion lokaalisten suorien suhteen. Mutta koska avaruus on kaareutunut auringon ympärillä (tämän määrää tuo gamma) nuo lokaalit suorat ovat taipuneita verrattuina kaukana auringosta oleviin asymptoottisiin suoriin ja tämä taipuma antaa loput gamma/2 tuohon deflektioon.

        Radioaaltointerferenssin avulla on voitu mitata myöhemmin kulmaerotuksia ja kulmien muutoksia jotka ovat niinkin pieniä kuin 3 * 10^(- 4) kaarisekuntia. Mittaamalla vahvojen kvasarien ryhmiä jotka maasta katsottuna kulkevat vuosittain auringon läheltä on voitu faasierojen avulla määrittää näiden kvasarien kulmaetäisyyksiä ja niiden varioimista maapallon liikkuessa radallaan. Näin on saatu tarkempia arvioita suureelle 1/2 (1 gamma) jonka arvo YST:ssa on 1.Will antaa taulukon jossa on useiden mittausten tuloksia vuosilta 1970 - 1975. Näiden mukaan YST pitää hyvin paikkansa.

        Auringon korona taivuttaa rasioaaltoja paljon enemmän kuin näkyvää valoa, jota Eddington aikoinaan mittasi. Will toteaa että " Advancements in dual frequency techniques have improved accuracies by allowing the coronal bending, which depends on the frequency of the wave, to be measured separately from the gravitational bending, which does not."

        Uudempiakin tuloksia ja uudempaa kirjallisuuttakin ehkä on. Referoin tässä nyt vain omasta hyllystäni löytynyttä. Vähän populaarimpi esitys on saman tekijän "Was Einstein right ? "

        Tavallaan turhaa palstalle kirjoittaa edes tällaista juttua. Jonkin ajan kuluttua tätä asiaa aletaan taas jauhaa palstalla uudessa ketjussa ilman että kirjoittajat vaivautuisivat katsomaan onko asiaa ehkä jo käsitelty. Tämä voi tapahtua jo muutaman päivän päästä. Mutta kirjoitin nyt kuitenkin, ehkäpä ohjaa edes tämän ketjun joitakin lukijoita perehtymään asiaan.

        Ohman

        Uudempiin mittauksiin näkyi ExB antaneen linkin viestissään /7.8. klo 17.45.

        Myös Will on kirjoittanut uudempia artikkeleita YST:n kokeellisesta verifioinnista. Esim. "Was Einstein Right? A Centenary Assessment" ( teoksessa General Relativity and Gravitation" (ed. A. Ashtekar, B. Berger, J. Isenberg, M. Maccallum, CUP 2015).

        Ohman


      • Ohman
        Ohman kirjoitti:

        Uudempiin mittauksiin näkyi ExB antaneen linkin viestissään /7.8. klo 17.45.

        Myös Will on kirjoittanut uudempia artikkeleita YST:n kokeellisesta verifioinnista. Esim. "Was Einstein Right? A Centenary Assessment" ( teoksessa General Relativity and Gravitation" (ed. A. Ashtekar, B. Berger, J. Isenberg, M. Maccallum, CUP 2015).

        Ohman

        Muistin nyt vielä nämä:

        Artikkeleita teoksessa "Gravity: Where Do We Stand" (Peron-Colpi-Gorini-Moschela , editors, Springer 2016) : Will: Gravity: Newtonian, Post_Newtonian, and General Relativistic.

        Will: The confrontation between general relativity and experiment, sivusto:
        http://w.w.w.livingreviews.org/lrr-2014-4

        Ohman


    • Mainitun sivun laatija on siis astrofyysikko Christian Magnan.

    • sotamies40

      Luulisi että joku olisi ottanut valokuvan tuosta kaarevuudesta - vaikkapa omasta auringostamme. Kameroita siellä kiertoradalla on kuitenkin riittävästi.

      Aika harvassa näyttävät olevan. Pari kaarisekuntia näkyisi aika selkeästi.

      Refraktiosta kuitenkin taitaa olla kyse - auringon oma "ilmakehä" taittaa valoa :)
      Tämä taas on sangen helppo testata katsomalla eri taajuuksia - snellin vakiohan muuttuu aallonpituuden mukaan.

      Missä tämä data on?

      • "Missä tämä data on?"

        Auringon koronan vaikutusta on tutkittu useaan kertaan muun muassa katsomalla miten radioaaltoja lähettävästä kohteesta tuleva säteily taipuu Auringon lähellä. Nykyisillä radioteleskoopeilla toteutetuilla interferometreillä suunnan mittaustarkkuudet ovat luokkaa kaarisekunnin miljoonasosa kun tarkasteltava ilmiö on Auringon pinnan kohdalla 1.75 kaarisekuntia.

        h t t p s : / / e i n s t e i n . s t a n f o r d . e d u / c o n t e n t / r e l a t i v i t y / q 7 9 3 . h t m l

        Koronan aiheuttama säteilyn taipuminen ei siis kelpaa selitykseksi. Se ei muutenkaan kelpaisi tarkasteltaessa tähtien näennäisen suunnan muutosta esimerkiksi 10 Auringon säteen päässä Auringon keskipisteestä.


    • Tässä samainen Stanfordin linkki lyhytlinkkimuodossa https://urly.fi/NBS

      Siiä kerrotaan, että plasman refraktio-ilmiö saatiin vuonna 1974-1975 tehdyissä mittauksissa eliminoitua tekemällä mittaus kahdella eri taajuudella 2.7GHz ja 8.1GHz . Plasman aiheuttama refraktio radioaalloille riippuu taajuuden neliöstä, joten se voitiin määrittää. Yleisen suhteellisuusteorian mukainen taipuma radioaalloille ei riipu taajuudesta.

    • sotamies40

      Kiitos linkistä.
      Valitettavasti tuossa ei nyt ollut mitään informaatiota asiasta - siinä todettiin että painovoima ei piittaa taajuudesta. Tästä olen tosin samaa mieltä - muutenhan lämpimät objektit jne. olisivat kevyempiä jos värinän taajuudella on merkitystä.

    • sotamies40

      Löysin alkuperäisen tutkimuksen - siinä testattiin ainoastaan mikroaaltoja - elikkä testattiinko koko spektri? Vastaus, ei testattu.

      • Kun plasman aiheuttaman refraktion vaikutus on poistettu kahdella aallonpituudella mittaamalla jää jäljelle enää gravitaation vaikutus. Valo ja 8.1 GHz mikroaaltosäteily ovat molemmat sähkömagneettista säteilyä ja etenevät tyhjiössä avaruuden kaareutuvuuden mukaisesti.

        Suhteellisuusteorian mukaan sähkömagneettisen aaltoliikkeen aallonpituus ei vaikuta sen etenemiseen kaareutuneessa avaruudessa eli tarvetta koko spektrin testaamiseen ei ole. Kahden taajuuden mittausta tarvittiin siksi, että haluttiin varmistaa että koronan plasma ei ole syyllinen radioaaltojen taipumiseen suhtiksen mukaisesti.

        Mittauksia on jatkettu tuon jälkeen interferometriaa käyttäen. Tässä on esitetty dataa vuosien 1979 - 1999 välisenä aikana saaduista tuloksista 10.1103/PhysRevLett.92.121101 jota pääsee s_c_i_h_u_b:in kautta lukemaan.

        https://sci-hub.cc/10.1103/PhysRevLett.92.121101

        Jos aihepiiri ja mittausmenetelmät kiinnostavat niin suosittelisin tutustumaan tuohon.


      • ExB kirjoitti:

        Kun plasman aiheuttaman refraktion vaikutus on poistettu kahdella aallonpituudella mittaamalla jää jäljelle enää gravitaation vaikutus. Valo ja 8.1 GHz mikroaaltosäteily ovat molemmat sähkömagneettista säteilyä ja etenevät tyhjiössä avaruuden kaareutuvuuden mukaisesti.

        Suhteellisuusteorian mukaan sähkömagneettisen aaltoliikkeen aallonpituus ei vaikuta sen etenemiseen kaareutuneessa avaruudessa eli tarvetta koko spektrin testaamiseen ei ole. Kahden taajuuden mittausta tarvittiin siksi, että haluttiin varmistaa että koronan plasma ei ole syyllinen radioaaltojen taipumiseen suhtiksen mukaisesti.

        Mittauksia on jatkettu tuon jälkeen interferometriaa käyttäen. Tässä on esitetty dataa vuosien 1979 - 1999 välisenä aikana saaduista tuloksista 10.1103/PhysRevLett.92.121101 jota pääsee s_c_i_h_u_b:in kautta lukemaan.

        https://sci-hub.cc/10.1103/PhysRevLett.92.121101

        Jos aihepiiri ja mittausmenetelmät kiinnostavat niin suosittelisin tutustumaan tuohon.

        Scihubin käyttöliittymä on venäjänkielinen mutta artikkelin näkemiseen riittää että täyttää sen captcha - arvoituksen eli kirjoittaa keskellä ruutua olevan sanan tarjolla olevaan kenttään ja painaa enter.


    • sotamies40

      Tuossa Fremalontin kokeessa yritettiin poistaa tuon Coronan vaikutus mittaamalla kahdella antennilla koska se coronan refraktio on niin voimakas.

      Suoraan tekstistä :)

    • pohjan.naula

      Hyvin ovat vastaajat pystyneet selittämään avaruuden kaartumisen problematiikkaa, kiitokset siitä.
      Pohjantähden asemapaikkaa, tai oikeastaan sen asemapaikkaa 400 vuotta sitten, voidaan pitää kohtalaisen todellisena Linnunradan gravitaatiosta huolimatta ym. huolimatta.
      Se mihin Pohjantähti on juuri tällä hetkellä edennyt taitaa olla vaikeampaa selvittää? vai onko tämäkin jo mitattu valmiiksi!.
      Olisi mielenkiitoista tietää missä mennään nyt ja 1000 vuoden päästä meille suomalaisille tärkeän Pohjantähden kohdalla.

      • https://en.wikipedia.org/wiki/Polaris

        Tähden näennäinen suunta muuttuu noin 46 millikaarisekuntia vuodessa eli tuhannessa vuodessa sen katselusuunta on siirtynyt 46 kaarisekuntia (0.013 astetta).

        Kaikkiaan tähden tai siis kyseisen kolmen tähden ryhmän on nopeus on ympäristöönsä verrattuna luokkaa 30 ... 40 km/s eli valon nopeuden kymmenestuhannesosa. Tuhannessa vuodessa se siis liikkuu aiemmalta paikaltaan noin valovuoden kymmenesosan verran.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 107
      2082
    2. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      56
      1956
    3. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      15
      1895
    4. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      19
      1677
    5. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      20
      1598
    6. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      12
      1398
    7. Haluan tavata Sinut Rakkaani.

      Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu
      Ikävä
      26
      1340
    8. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      11
      1326
    9. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      15
      1311
    10. Kristityt "pyhät"

      Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.
      Kristinusko
      6
      1262
    Aihe